Henkilöstötalon liiketoimintajohtaja Terhi Hollsten seuraa työssään tiiviisti suomalaista työelämää ja rekrytointimarkkinaa. Julkisessa keskustelussa korostuu usein korkeakoulutuksen merkitys ratkaisuna osaajapulaan – mutta vastaako tämä kuva arjen todellisuutta? Tässä kirjoituksessa Hollsten nostaa esiin rekrytointikentän näkökulman ja haastaa pohtimaan, mistä työelämän todelliset haasteet syntyvät.
”Olin muutama viikko sitten tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Suomen taloudellisesta tilanteesta ja työllisyysnäkymistä. Yksi viesti toistui vahvasti: Suomi tarvitsee lisää korkeakoulutettuja.”
Perustelut olivat sinänsä tuttuja – kilpailukyky, tuottavuus, innovaatiot. Ajatus siitä, että korkeakoulutus on ratkaisu moneen ongelmaan. Mutta samaan aikaan teen työkseni rekrytointeja, ja arkitodellisuus näyttää vähän erilaiselta.
Tällä hetkellä oman näkemykseni mukaan korkeakoulutetuista ei ole pulaa. Päinvastoin – moniin rooleihin hakijoita on runsaasti. Samaan aikaan yritykset etsivät jatkuvasti metallialan osaajia, hitsaajia, koneistajia, asentajia ja tuotannon tekijöitä. Näihin tehtäviin ei yksinkertaisesti löydy riittävästi tekijöitä.
Meillä ei siis ole pelkästään osaajapulaa – meillä on kohtaanto-ongelma, joka ei tule ratkeamaan korkeakoulutuksen lisäämisellä tai erilaisilla hankkeilla, jotka tähtäävät ainoastaan korkeakoulutettujen työllistymiseen.
Ja silti yhteiskunnallisessa keskustelussa painotus tuntuu olevan lähes yksinomaan siinä, että korkeakoulutettujen määrää pitäisi lisätä. Samalla ammattikoulutuksesta puhutaan yhteiskunnallisella tasolla yllättävän vähän – ainakaan arvostavaan sävyyn. Toinen asia, joka jäi tilaisuudesta mieleen, oli ajatus siitä, että innovaatio syntyy korkeakoulutuksen kautta. En oikein osta tätä sellaisenaan. Käytännön työssä näkee jatkuvasti, miten kehitys syntyy arjessa – tuotannossa, asennustyössä, kentällä. Siellä missä kohdataan oikeita ongelmia ja löydetään niihin toimivia ratkaisuja.
Innovaatio ei kysy tutkintoa, vaan kykyä ajatella, tehdä ja kehittää. Siksi tuntuu oudolta, että puhumme edelleen ikään kuin vain yksi koulutuspolku johtaisi arvoon ja edistykseen. Suomi ei tarvitse vähemmän korkeakoulutettuja – mutta Suomi tarvitsee enemmän tasapainoa.
Tarvitsemme myös:
💙 arvostusta ammattikoulutukselle
💙 realistista keskustelua työmarkkinoista
💙 ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että yhteiskunta toimii vain, jos meillä on osaajia kaikilla tasoilla
Jos kaikki suunnittelevat, mutta kukaan ei toteuta, meillä ei ole innovaatioita – meillä on vain ideoita ilman tekijöitä.
Työelämän haasteita ei ratkaista yksinkertaisilla vastauksilla – eikä yhdellä koulutuspolulla. Kuten Terhi tuo esiin, kestävä ratkaisu voi löytyä tasapainosta: eri alojen osaamisen arvostamisesta, realistisesta keskustelusta ja siitä, että ymmärrämme työn tekemisen merkityksen kaikilla tasoilla.
Henkilöstötalolla uskomme, että toimiva työelämä syntyy oikeista ihmisistä oikeissa rooleissa – riippumatta siitä, onko osaaminen hankittu korkeakoulussa vai käytännön työn kautta.
